Heidi Lönnqvist
Tunsin menneinä vuosina erään nuoren, viehättävän naisen. Tällä naisella oli pintapuolisesti asiat hyvin elämässä. Hän eli avioliitossa kiltin, hyvätapaisen miehen kanssa joka kohteli häntä kunnioittavasti eikä koskaan puhunut rumasti tai töykeästi. Nainen kävi töissä vakituisessa paikassa. Hän harrasti ahkerasti liikuntaa eikä grammaakaan ylimääräistä rasvaa roikkunut vyötäröllä. Naisen sosiaaliseen piiriin kuului perhettä ja ystäviä. Jopa naisen unelma söpöstä, valkoisesta koirasta oli toteutunut. Miten ihanasti asiat olivat!
Mutta kun kurkkasin verhojen raosta sisälle tuon naisen yksityiseen elämään, mitä minä näin? Näin hänet istumassa yksin huoneessaan. Näin pullon josta nainen kaatoi alkoholia kurkustaan alas. Hänen kasvonsa punoittivat kummallisesti…se johtui Antabuksesta jota nainen käytti voidakseen lopettaa juomisen. Mutta nyt viinan himo oli taas voittanut järjen ja lääketieteen. Voimakkaasta antabusreaktiosta huolimatta viinaa valui kurkusta alas kovaan tahtiin. Vaarallista leikkiä noin terveydellään! Mutta eihän alkoholisti siitä välitä, kunhan saa pään sekaisin hinnalla millä hyvänsä.
Mitä muuta näin? Näin itsesäälin kyyneleet jotka valuivat alas naisen poskia. Nainen oli täysin sokea kaikelle hyvälle elämässään, ja hän haaveili jostakin tai jostakusta joka tulisi ja rakastaisi häntä niin kovin että hän voisi vapautua kaikesta ahdistuksesta, pelosta ja masennuksesta joka koko ajan yrittää saada vallan. Elämä on ollut jo vuosikausia silkkaa suorittamista, esittämistä, miellyttämistä, valheessa elämistä. Jos vain joku voisi rakastaa aidosti tätä naista! Ja kyllähän naisen ympärillä on ihmisiä jotka rakastavat ja tahtovat hänelle hyvää, mutta sitä tämä nainen ei näe. Kenties elämän pettymykset ovat kasvattaneet sydämen ympärille epäuskon, katkeruuden ja pelon muurit jotka estävät luottamasta ja antautumasta elämälle ja rakkaudelle.
Tämän naisen -ja jokaisen ihmisen- sydämessä asuu valtava kaipaus rakkauteen. Tuo kaipaus jomottaa jokaisen sielussa kuin kipeä aukko joka huutaa täyttymistä. Sen takia ihmiset keksivät eri uskontoja ja hakevat lohtua ja turvaa erilaisista riippuvuuksista ja nautinnoista. Tuo huutava kipu ja kaipaus ihmisen sydämessä syntyi sillä hetkellä kun ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva söivät kielletyn puun hedelmää ja toivottivat synnin tervetulleeksi elämäänsä. Ihminen joutui eroon Jumalasta, mutta kaipuu Jumalan puoleen jäi asumaan sydämeen. Sitä kaipuuta itsekäs ja kapinoiva ihminen sitten yrittää epätoivoisesti täyttää kaikenlaisella turhalla ja vahingoittavalla sisällöllä. Sinä tiedät varmasti oman jumalankorvikkeesi? Minä tiedän kyllä omani.
Mitä tapahtui tuolle itsekkäälle, viehättävälle nuorelle naiselle? Saiko hän huuhdottua viinalla pois ahdistuksensa ja kaipuunsa? Ei tietenkään. Mutta hän risti kätensä ja lähetti kohti Taivasta epätoivoisen rukouksen jonka Jumala suuressa armossaan kuuli. Nainen sai vapautua viinasta täydellisesti, ja pikkuhiljaa Jeesus Kristus alkoi täyttämään sitä kaipauksen syvää kaivoa joka naisen sisimmässä oli odottanut rakkaudella täyttymistä jo monen monta vuotta.
Täydellisesti meidän rakkauden kaipuumme tulee täyttymään sinä päivänä jolloin me, jos elämme uskossa Jeesukseen Kristukseen, pääsemme pois tästä maallisesta tomumajastamme ja saavumme perille Isän kotiin, siihen aitoon elämään ja rakkauteen jota varten meidät alunperin luotiin. Täällä maan päällä me taistelemme, kilvoittelemme ja kompuroimme luottaen Raamatun lupauksiin uudesta, paremmasta elämästä Isän luona. Jeesus valmisti meille tien Isän luokse. Haluatko sinä lähteä sille tielle, uuden, paremman elämän tielle?