Heidi Lönnqvist
Sain käsiini Watchman Neen vuonna 1976 kirjoittaman hengellisen opuksen nimeltä Elämän rikkaus Kristuksessa. Kyseisen kirjoittajan teologisiin näkemyksiin kohdistuu jonkun verran kritiikkiä mutta evankeliumin ytimen hän ymmärtää mielestäni oikeaoppisesti.
Luettuani kirjan minulle avautui eräs evankeliumin ydinkohdista joka kymmenvuotisen uskovan taivallukseni aikana oli jäänyt täysin hämärän peittoon. Haluan kirjoittaa tästä ahaa-elämyksestä sillä se vaikuttaa valtavan paljon elämääni ja kenen tahansa uskovan elämään.
Ymmärsin heti uskoni ensi askelilta sen, että Jeesus sovitti minun syntiset tekoni ristinkuolemallaan. Jeesuksen täydellinen uhriveri pesee minut puhtaaksi kaikista syntisistä teoistani. Aamen ja kiitos Jumalalle! Mutta se minulta oli jäänyt ymmärtämättä, että suurin ongelmani eivät varsinaisesti olleet minun syntiset tekoni, vaan minun syntinen ja turmeltunut luontoni josta väärät teot kumpusivat.
Mikä on Jumalan ratkaisu ihmisen turmeltuneelle luonnolle? Ristinpuu. Jeesuksessa Kristuksessa minun vanha, turmeltunut luontoni naulattiin ristinpuulle ja kasteessa vanha ihminen haudataan kuoleman hautaan. Tässä Raamatunpaikka joka osoittaa asian laidan olevan näin:
Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Room. 6:4-6
Minä elin 10 vuotta uskovan elämästäni yrittäen parannella vanhaa luontoani. Kaikenlaisia keinoja on tarjolla kristityille tällaiseen hyödyttömään hommaan: on kristillistä terapiaa, on sielunhoitoa, on leiriä ja konferenssia, on sitä sun tätä. Mutta ainoastaan yksi asia auttaa meidän vialliseen luontoomme: sen naulaaminen ristinpuulle Kristuksessa. Eikä tähän tarvita kikkaskonsteja vaan ainoastaan USKO. Koko evankeliumin ydinajatushan on USKO; että me syntiset ihmiset USKOMME sen mitä Jumala ON JO TEHNYT meidän edestämme. Jeesuksen veri vuodatettiin 2000 vuotta sitten meidän syntiemme sovitukseksi. Meidän vanha luontomme ristiinnaulittiin Jeesuksen Kristuksen kanssa 2000 vuotta sitten. Jeesus sanoi ristillä ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Jos Jeesus sanoo että kaikki on täytetty, silloin se myös tarkoittaa että Jumala on hoitanut KAIKEN täydellisesti eikä mitään ole jäänyt vajaaksi. Meidän osuutemme on USKOA todeksi Jumalan Sana joka on absoluuttinen totuus.
Eräs minulle tärkeimmistä kohdista Raamatussa on jae 17 Toisen Korinttilaiskirjeen viidennestä luvusta:
Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Tähän minä palaan aina uudestaan ja uudestaan. Minä haluan uskoa tämän jakeen täysin ja rukoilen yhä vahvempaa uskoa jotta tämä jae tulisi eläväksi sydämessäni ja elämässäni. Saatana hyökkäilee vähän väliä ja yrittää horjuttaa uskoani muistuttamalla menneistä virheistä, epäonnistumisista, milloin väittäen hulluksi ja milloin miksikin, mutta me emme saa uskoa yhtäkään vihollisen valheista vaan meidän täytyy uskoa mitä Jumala Sanassaan sanoo: Jeesuksessa Kristuksessa olen uusi luomus ja vanha on kadonnut. Jumalan Sana on se ase mitä me käytämme puolustautuessamme vihollista vastaan.
Minä elin vielä uskovana niin vahvasti vanhan turmeltuneen ihmiseni kautta että kiemurtelin peloissa ja tuskissa ja jankutin jankuttamasta päästyäni kuinka sairas ja rikkinäinen olen. En ymmärtänyt että pysyessäni Jeesuksessa Kristuksessa olen UUSI LUOMUS ja vanha on kadonnut. Yritin suorittaa elämää ja ansaita parempaa omaatuntoa vaikka vanha luontoni ei KOSKAAN voisi saavuttaa hyvää omaatuntoa sen pysyvän turmeltuneen tilan tähden. Vain hautaamalla vanhan luontoni ja uskomalla sen kuolleeksi voin päästä osaksi Kristuksen luontoa ja saada omalletunnolleni rauhan. Minä itsessäni en ole yhtään mitään. Ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa minulla on elämä, rauha ja sovinto Jumalan kanssa.
Vanhaa luontoaan ei todellakaan kannata yrittää parantaa sillä meidän vanha ihmisemme ei tule koskaan pääsemään sisään Taivaan porteista. Ainoastaan pysymällä Jeesuksessa Kristuksessa ja antamalla Hänen elää kauttamme meillä on toivo pelastumisesta.
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.– Gal. 2:20
Tämä tarkoittaa omasta tahdosta luopumista yhä enenevässä määrin ja pyrkimystä yhä suurempaan antautumiseen Jeesuksen Kristuksen alaisuuteen. Tällaisen antautumisen takia alkuseurakunnan apostolit joutuivat niin suuriin vainoihin. He eivät epäröineet eivätkä he antaneet pelon hallita mieltään. He luottivat täysin siihen tulevaisuuteen jonka he tiesivät saavuttavansa Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt he elävät iankaikkista elämää Isän ja Pojan luona. Voi kuinka minäkin haluan eräänä päivänä liittyä pelastettujen onnelliseen joukkoon! Haluatko sinäkin?
Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 6:11