Heidi Lönnqvist
Tämä kirjoitus on päiväkirjamerkinnöistäni koostuvaa ajatustenvirtaa. En halua kannustaa ketään itsekkyyteen vaan terveeseen suhteeseen itsensä kanssa. Minulla on tässä asiassa paljon opittavaa ja olen vasta matkalla, melko alkuvaiheessa. Jumala armossaan löi minulla ”rätillä naamaan” ja paljasti epäkohtia suhteessa itseeni ja vei ongelmieni alkujuurille. Uskon että monet naiset kärsivät samankaltaisista ongelmista.
Sinun tunteesi ja tarpeesi laiminlyötiin. Sinä opit että sinun tunteillasi ja tarpeillasi ei ole väliä, kunhan kaikki ihmiset ympärilläsi pysyvät iloisina ja tyytyväisinä. Sinun tunteesi ja tarpeesi aiheuttivat vaivaa muille. Helpompaa olla kiltti ja miellyttävä. Sinä sopeuduit ja mukauduit muiden tunnetiloihin ja tarpeisiin. Samalla sinun omat tunteesi ja tarpeesi jäivät näkymättömiksi.
Miksi näin kävi alunperin? Suvuissa kulkeutuu sukupolvelta toiselle erilaisia haitallisia käytösmalleja, esimerkiksi alkoholismia, narsismia, työnarkomaniaa jne. Oli kyse mistä ilmiöstä tahansa, siitä muodostuu vaiettu möykky joka imee itseensä kaikkien huomion ja jättää varjoonsa perheenjäsenten tunteet ja tarpeet. Olen antanut anteeksi ja ymmärrän miksi asiat meni näin, mutta se mikä meni rikki vaatii korjaamista ja se työ on minun vastuulla. Jeesus antaa voiman mutta on paljon asioita joita minun täytyy tehdä itse itselleni, se ”oma osuus”.
Entäs äitini? Hän oli hiljaa ja sulkeutui. Minä taas opin aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja. Vielä tänä päivänä aistin heti jos joku ihminen kantaa sisällään kiukkua ja vihaa. Kylmäävä aalto menee kehoni läpi ja saa sen jähmettymään. Mietin koko ajan, kuinka muut ihmiset suhtautuvat minuun. En osaa olla rennosti oma itseni ihmisjoukossa.
Sinä et ole tyhjä, mutta sinä et ole yhteydessä sisimpääsi, omiin tunteisiin ja tarpeisiin. Sinun pitäisi tulla näkyväksi, sillä sinun tunteillasi ja tarpeillasi on väliä. Sinulla on oikeus olla olemassa, sinun tunteillasi ja tarpeillasi on oikeus tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Tämä sama koskee kaikkia ihmisiä. Me saamme tulla näkyväksi ja meidän tunteemme ja tarpeemme saavat tulla kunnioitetuksi. Me saamme nähdä muut ja kunnioittaa heidän tunteitaan ja tarpeitaan.
Jokainen ihminen on kuin saari omine tunteineen ja tarpeineen. Me voimme olla yhteydessä muihin saariin ja kommunikoida keskenämme tunteistamme ja tarpeistamme, mutta me emme ole vastuussa muiden aikuisten ihmisten tunteista ja tarpeista. Jos jollakin ihmisellä on esimerkiksi kiukku päällä, me voimme lohduttaa ja tukea tuota ihmistä, mutta meidän tehtävämme ei ole muuttaa toisen ihmisen tunnetilaa. Me emme myöskään odota että toinen ihminen tekisi meidät iloiseksi tai poistaisi ikävän tunnetilamme.
- Kontrollista luopuminen
- Lakkaa elämästä muiden ihmisten kautta -> he ovat aikuisia, he ovat vastuussa omasta elämästään. Anna ihmisten tehdä omat virheensä ja elää oma elämänsä. Et voi muuttaa ketään. Älä varasta ihmisiltä heidän oppituntejaan. Elämästä ei opi kuin virheiden kautta.
- Kohtaa yksinäisyys. Sillä jokainen ihminen on lopulta aivan yksin. Se pelottaa. Hutera, epävarma olo. Näen pahoja unia, mieleeni tulee katastrofiajatuksia. Sitä se turvattomuus teettää. Mistä löytyy turva? Itseni sisältä, Jeesuksesta. Ei koskaan ulkopuolelta. Se on näennäinen turva mutta ei todellinen sillä ulkoiset asiat muuttuvat.
Kirje itselleni:
Rakas kulta, anteeksi että minä laiminlöin sinua niin kauan. Olin niin keskittynyt kaikkeen mitä tapahtuu itseni ulkopuolella, etten koskaan oppinut huomioimaan sinua, sinun tunteitasi, sinun tarpeitasi. Rakkaani, mitä sinä tunnet? Mitä sinä tarvitset? Sinä saat kysyä itseltäsi nämä kysymykset. Näitä asioita terveet ihmiset ajattelevat ja siksi he voivat hyvin eivätkä pala loppuun. He eivät ajaudu tuhoisiin ihmissuhteisiin.
Olet elänyt täysin näkymättömänä ja hylättynä. Kuka sinut hylkäsi? Sinä itse. Mutta nyt se asia muuttuu. MINÄ haluan rakastaa sinua. Haluan ottaa huomioon tunteesi, haluan kuunnella sinua, tuntea sinut, vaalia sinua, kohdata tarpeesi. Vain minä Jeesuksen avulla voin korjata sen mikä meni rikki. Kukaan ei voi tulla ulkopuolelta korjaamaan asioita. Vain me yhdessä voimme jatkaa tätä elämää eteenpäin. Auta Jeesus!
- Rakkaani, sinä olet turvassa. En päästä enää ketään vahingoittamaan sinua.
- Lakkaa odottamasta että joku muu tulisi ja rakastaisi sinua tai näkisi sinut. SINUN tulee tehdä se.
- Anna minun rakastaa sinua. Luota minuun. Tule ulos kuorestasi niin että näen sinut. Haluan nähdä sinut, haluan katsella sinua, kuunnella sinua, lohduttaa sinua, rakastaa sinua.
Opettele rauhoittamaan hermostosi ja mielesi. Hengitä syvään, rukoile, lue Raamattua, kävele luonnossa, sulje puhelimesi, juo vettä, nauti suihkusta tai uimisesta, puhu itsellesi rauhoittavasti… unohda hetkeksi muut ihmiset, muiden tarpeet, ja keskity kuuntelemaan omia tunteitasi ja tarpeitasi. Se ei ole itsekästä. Se on normaalia itsensä rakastamista. Sillä jos sinä et huomioi tunteitasi ja tarpeitasi, sinusta tulee ovimatto.
Kuinka sinä olet tottunut lohduttamaan ja rauhoittamaan itseäsi ja ylivirittynyttä hermostoasi? Minä olen syönyt sokeria, uponnut epäterveisiin fantasioihin, selaillut puhelinta tuntikausia… näiden epäterveiden metodien tilalle täytyisi nyt keksiä jotain terveellisempää…
Syyllisyys
Minä olen koko ikäni syyttänyt itseäni siitä mitä tapahtui kotona, mitä tapahtui äidille. Kuten me tiedämme, lapsi syyttää aina itseään.
Syyllisyys johti suorittamiseen. Olen yrittänyt hyvittää ”pahuuttani” ja syyllisyyttäni. Jos joku ihminen ei huomioi minua, se on minulle merkki ja todiste siitä että syyllisyyteni on aiheellinen. Pelkään hylätyksi tulemista. Yksinäisyys tuntuu uhkaavalta ja pelottavalta. Teen mitä vain, myyn vaikka sieluni, kunhan kukaan ei hylkäisi minua tai suuttuisi minulle. Syyllisyys on ohjannut elämääni. En usko että minulla on oikeus olla olemassa.
MUTTA: Minä SAAN olla olemassa. Jumala halusi että minä olen olemassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu Sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Ps. 139:16
Minun ei tarvitse ansaita olemassaoloani. Jumala loi minuun tunteet ja tarpeet joita minulla on oikeus kuunnella ja kunnioittaa. On olemassa persoona ”minä”. Erillinen persoona muista ihmisistä. Jumala on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi eli ihminen on persoona. Persoonaan kuuluu tunteet ja tarpeet. Minä näen toisen ihmisen tunteet ja olen kiinnostunut niistä. Näen toisen ihmisen tarpeet ja mahdollisuuksien mukaan vastaan niihin tarpeisiin, jos se on minun tehtäväni. Mutta en niin että samalla unohdan täysin itseni. Jos minä voin huonosti, kuinka voisin auttaa muita?
Halua muutosta itsesi takia. Ei työpaikan, puolison, lasten, naimisiin menon tai minkään muun asian takia. Vain itsesi takia. Jumala ei luonut sinua tänne kärsimään. Elämään kuuluu kärsimystä, mutta miksi haluaisit aiheuttaa sitä itsellesi? Anna itsellesi rauhaa, turvaa, hiljaisuutta, luontoa, hyvyyttä, kauneutta… olet sen arvoinen <3