Heidi Lönnqvist
Huusin Jumalalleni: ei enää epätoivoa! Mitä tahansa muuta, mutta ei enää epätoivoa.
Sana epätoivo kuvastaa hyvin minun elämääni. Epätoivoisena hain turvaa milloin mistäkin: pullosta, lääkkeistä, miehistä, syömishäiriöstä jne. Epätoivo johti huonoihin valintoihin. Niitä kertyi elämäni varrella yllin kyllin. Kuinka monet kerrat hylätyksi tulemisen pelko, yksinäisyyden pelko ja sisäinen turvattomuus veivätkään minua vääriin paikkoihin ja tilanteisiin…
Epätoivo tarkoittaa toivon vastakohtaa. Jos ihminen näkee tilanteessaan toivoa, jostakin löytyy voimaa kuroitella kohti valoa. Mutta jos minkäänlaista valonpilkahdusta ei näy, ihminen syöksyy itsetuhoon. Itsetuhoinen ihminen ei enää näe ulospääsyä, hän ei koe sisimmässään minkäänlaista turvaa joka voisi häntä auttaa ja tukea. Mistä tällainen tilanne johtuu, sitä täytyy jokaisen omalla kohdallaan tutkia. Kenties jokin kokemus menneisyydessä on antanut kokemuksen täydellisestä toivottomuudesta ja turvattomuudesta. Kenties ihminen on varhaisessa vaiheessa hylätty niin totaalisen yksin että kuolemanpelko on vallannut sydämen.
Kuitenkaan meidän ei tarvitse vaipua epätoivoon, sillä todellisuudessa erään persoonan silmät ovat koko ajan nähneet meidän tilanteemme. Tästä meille todistaa aina ja 100 % luotettava Raamattu:
Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Herra ottaa minut hoiviinsa. Ps. 27:10
Mikä ihana lohtu näihin sanoihin liittyy! Sitten ihminen tietysti miettii, miksi Kaikkivaltias Jumala on sallinut tapahtua pahoja asioita elämässä. Miksi minua kohdeltiin kaltoin ja sydäntäni rikottiin? Mikset Sinä Jumala estänyt sitä tapahtumasta? Omalla kohdallani voin sanoa, että varmasti kaikki johti siihen että tulisin uskoon Jeesukseen Kristukseen. Ilman elämän pohjakosketuksia olisin tuskin edes miettinyt elämän kysymyksiä saatikka etsinyt Jumalaa. Mutta minä jouduin nöyrtymään elämän kolhujen edessä. Sain armolahjana uskon Jeesukseen Kristukseen. Sain syntini anteeksi Hänen verensä tähden.
Mutta jokin syvä sisäinen turvattomuuden tunne jäi kalvamaan vielä uskoon tuloni jälkeenkin. Pelkäsin edelleen yksinäisyyttä. Pelkäsin mennä nukkumaan. En pelännyt kuolemaa, mutta pelkäsin kaikkea pahaa mitä yksin joutuisin elämässäni kohtaamaan. Vaikka tiesin järkeni kanssa että VAIN JUMALA voi antaa minulle todellisen turvan, sydämeni hätä ei laantunut. Kunnes Jumala osoitti minulle melko konkreettisin keinoin että ainoastaan Jeesuksessa me voimme löytää todellisen turvan.
Tulin tilanteeseen jossa sydämeni oli ankkuroitunut erääseen turvalliseen ihmiseen. Koin oloni turvalliseksi ja hyväksi, mutta sitten Jumala asetti eräässä kokouksessa uskovan naisen todistuksen kautta eteeni peilin: Heidi, olet ihan yhtä epätoivoinen kuin ennenkin. Olet jälleen kerran hakenut turvaa miehestä, ja se ei ole kestävää. Sanoohan Jumalan Elävä Sana:
Älkää luottako ruhtinaisiin, älkää ihmiseen – ei hänestä ole pelastajaksi. Hänen henkensä lähtee, ja hän tulee maaksi; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa. Hän on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Hän pysyy ikuisesti uskollisena. Ps. 146:3-6
Vaikka joku ihminen olisi kuinka turvallinen ja luotettava tahansa, hän on pelkkä ihminen. Meidän tulee ainoastaan turvata Jumalaan. Kaikki muu on epäjumalanpalvelusta ja syntiä. Minä polvistuin häpeissäni ja katuvana Jumalani eteen ja tunnustin hänelle syntini. Enkö mitään ollut oppinut 10 vuoden uskonvaellukseni aikana? Joskus helmasyntien kanssa joutuu painimaan kauan ennen kuin niiden ote meistä todella hellittää.
Minä päätin, että ei enää epätoivoisuutta! En enää kestä sitä itsessäni. Aloin todella etsiä turvaa Jumalasta. Tuossa samassa kokouksessa Hän armossaan asetti eteeni kirjan joka auttoi minua eteenpäin: Jentezen Franklin: Pelkoa päin – miten elää luottavaisena maailmassa, joka on täynnä pelkoa. Kirjailija mm. kuvaili Jumalan antamaa turvaa ja suojaa Psalmin 91 kautta. Aloin lukemaan Psalmeja ja etsimään niistä todistuksia Jumalan suojeluksesta. Ja niitähän psalmit ovat pullollaan!
Pyhä Henki alkoi avaamaan tietoisuuttani Jumalan suvereeniudesta, eli Hänen ehdottomasta valtasuuruudestaan. Kaikki, siis IHAN KAIKKI maailmassa tapahtuu ainoastaan Hänen sallimanaan. Ei mitään tapahdu ilman että Jumala sen sallii. Ei ole sattumia. Me pienet ihmiset yritämme kutistaa Jumalaa järjellämme johonkin selitettävään poteroon tai kaavaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Me tunnemme Jumalaa kovin vähän. Jeesuksen tuntemalla me voimme tuntea myös Isän sillä Jeesus kuvasti täydellisesti Isää. Mutta Jumalan valtasuuruutta meidän pienten, rajoittuneiden ihmisten ei edes kannata täysin yrittää ymmärtää. Meidän tulee vain ottaa vastaan syntiemme sovitus ja sielumme pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Näin me saamme osaksemme Pyhän Hengen ja lupauksen ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä Isämme Jumalamme kodissa.
Koen oloni nyt paljon turvallisemmaksi. Tiedän että todellinen apu ja turva tulee ainoastaan Jumalalta. Kun pysyn Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovituksessaan, pysyn myös yhteydessä Isään ja Hänen varjelukseensa.
Koska hän on kiintynyt minuun, minä pelastan hänet. Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä. Minä tyydytän hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen. Ps. 91:14-16
Mikä ihana lupaus sille joka koko sydämestään turvaa Herraan! Paljon mieluummin minä turvaan Herraan Jumalaan kuin ihmisiin. Olen kiitollinen siitä että jouduin kohtaamaan ihmisten epäluotettavuuden. Kiitän jokaisesta rikkomuksesta mitä tapahtui minua kohtaan. Kiitän siitä että luottamukseni rikottiin niin monesti ihmisten toimesta. Kiitän siitä että ihmiset aiheuttivat syvälle sieluuni turvattomuuden kokemuksen ja hädän. Nyt minä tiedän sen, että en missään nimessä pysty rakentamaan luottamusta ja toivoa ihmisten varaan. Olen onnellinen että sisimmässäni ei ole ihmisten antamaa turvan tunnetta, sillä muuten en joutuisi täydestä sydämestä turvaamaan Herraan ja olisin ajautunut Jumalan lupausten ulkopuolelle. Nyt minun täytyy rakentaa KAIKKI turvani ja luottamukseni ainoastaan Herraan Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa, ja tiedän että se kannattaa ja tiedän että sen hedelmänä syntyy iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa rakkaan, luotettavan, täydellisen Kaikkivaltiaan Taivaallisen Isäni kodissa. Halleluja! Kiitos ja kunnia Jumalalle.