Päivälleen 10 vuotta sitten minä tein uskonratkaisuni ja päätin lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta. Tuota päätöstä edelsi muutamien kuukausien pituinen “etsikkoaika” jona etsin kiihkeästi vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin: Mikä on elämän tarkoitus? Onko Jeesus todella olemassa? Mihin seurakuntaan Jumala haluaa minun liittyvän?
Yksi kerrallaan kysymykseni tulivat vastatuiksi ja sitten eräänä sunnuntaina 10 vuotta sitten Pyhä Henki kuiskasi sydämeeni viimeisen avonaisen kysymyksen: valitsetko Jeesuksen vaiko maailman tien? Mitään välimuotoa ei ole. Sinun tulee tehdä ratkaisu.
Vapisevin polvin kompuroin rukouspalveluun missä eräs vanhempi uskova rouva johdatti minut Jeesuksen ristin ja uhriverilähteen äärelle jossa sain kaikki syntini sovitetuksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Koin valtavan vapauden ja ilon, ja heti kokouksen jälkeen sain todistaa uskostani äidilleni. Kirjaimellisesti hurahdin uskoon, ja aivan kuin leijuin pää pilvissä. Kävin uskovien kasteella jossa vanha ihminen haudattiin kastehautaan. Sain myös täyttyä Pyhällä Hengellä ja päästä osalliseksi Jumalan armolahjoista.
Mutta sitten Jumala otti minut käsittelyynsä. Kasvuhan ei tapahdu kivutta, ja Jumalan piti pysäyttää minut toden teolla. Olin aikamoinen impulsiivinen höyrypää ja näen nyt kuinka suurta varjelusta se oli että Jumala salli minun langeta heti uskontaipaleeni alkuvaiheessa ennen kuin ehdin saada mitään suurempaa vahinkoa aikaiseksi. Oman syntinlankeemukseni seurauksena tulin viettämään seuraavat kymmenisen vuotta visusti kotona omassa rukouskammiossa. Sain kasvaa rauhassa nuo vuodet Isä Jumalan hellän kaitselmuksen suojassa. Nyt jälkeenpäin näen Isän valtavan rakkauden ja huolenpidon vaikka suurimpien tuskien ja koettelemusten hetkellä Jumala tuntui kovin kaukaiselta. Minä kuitenkin tajusin hädän hetkellä polvistua Vapahtajani eteen ja huutaa apua. Ja minähän huusin. Monet kerrat.
Sitä Jumala meiltä odottaa: huutoa Hänen puoleensa. Hän vastasi. Ei aina niin selkeästi ja kouriintuntuvasti, mutta tässä minä olen: elossa ja jollakin lailla järjissäni ja vielä uskoni säilyttäneenä. Kaikki kiitos ja kunnia Isälle Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle!
Matka jatkuu. Tämä 10 vuotta oli hyvä alku. Hyvä siinä mielessä että opin paljon Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta, ja omasta heikosta ja syntisestä luonteesta. On tärkeätä ymmärtää asioiden oikea laita: Jumalan suuruus, rakkaus ja uskollisuus. Ihmisen syntiinlangennut luonto. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meillä on toivo. Ilman Jeesusta on vain kadotus. Me lopulta hukumme omaan syntisyyteemme jos me emme huuda avuksi Jeesusta Kristusta ja usko että Hän on sovittanut meidän syntimme. Hän kärsi meidän rangaistuksemme. Hän valmisti meille tien Isän tykö.
Mieti hetkinen omaa elämääsi. Mieti jos sinun ajatuksistasi, teoistasi, sanoistasi ja asenteistasi tehtäisiin videokooste. Minkälaista sitä olisi katsoa? Menikö kaikki niinkuin piti? Minun videoni olisi rumaa katsottavaa. Tiedän että yksikään pisara Jeesuksen verta ei vuotanut turhan takia. Ihan jokaista pisaraa tarvitaan minun syntieni pois pyyhkimiseksi.
Sydän täynnä kiitollisuutta jatkan matkaa kohti uusia haasteita – päivä kerrallaan.