Kun jääkausi päättyy
Raskas ikijää sydäntäni jäytää.
Olen nainen joka suruansa häätää.
Seuralaisena suru ja raivo,
kumisen tyhjyyttä kuin ontto kaivo.
Kuinka kylmänä elin monet vuodet,
rintaani painoivat monet huolet.
Unohdin rakkauden ylellisyyden,
hellän kosketuksen hyveellisyyden.
Vailla varmuutta, takuuta mistään.
Pahat henget huokailevat niskaan,
syöttävät valhetta toisen perään,
milloin tästä painajaisesta herään?
Koko elämäni kestänyt jääkausi,
ihmettelin mikä täällä pahalle haisi?
Toivo joka mätänee tunkiolla,
tiedän miltä tuntuu olla pelkkä nolla.
Jumala, huokaan puoleesi,
eikö tämä jääkausi jo riittäisi!? /HL
Uusi alku
Kun jää sulaa, tulee esiin maa,
joka uusia lupauksia kuiskuttaa.
Auringon säde jo kasvoja lämmittää,
rakkauden kevät nyt alkaa saa!
Tyhjä sivu valkeana hohkaa,
kun uusi alku ja kevät kohtaa.
Tuhannet timantit hangelta tuikkivat,
tähdet taivaalta vastauksen vilkuttavat.
Keltakupuisten lintujen nopea lento,
ensimmäisten krookusten varsi hento.
Elämän ihme taas valloittaa,
kun uusi alku jään murtaa. /HL
Tosi rakkaus
Tunnetko, kuinka joku sua rakastaa?
Muistatko, miten hyvältä se tuntuukaan…
olla jollekin niin rakas,
ettei millään tahtois lähtee takas,
yksinäisiin huoneisiin,
joissa ilo vaihtuu kahleisiin,
taistelua kaikki yöt,
kun demoneitas turpiin lyöt.
Kaikki loppuu aikanaan,
niinhän meille hoetaan.
Mut kuule yksi juttu vain:
on Jeesus luonas nyt ja ain’.
sua viisaammat sen sanovat:
kätketystä sydämestä,
Jumalamme pyhyydestä,
aidon onnen kestävän,
löydät luota ystävän.
Uskollinen
Rakastava
Lempeä
Armahtava
Jeesus. /HL
Tiellä
Kaksi kulkijaa on kuoppaisella tiellä,
kohdanneet ei ole kohtalonsa vielä.
Sydämet nuo sykkii samaan tahtiin,
luotatko Jumalan mahtiin?
Käsi hakee kättä sillä tiellä.
Kaksi rikkinäistä pientä ihmislasta,
pimeydestä valoon astui äsken vasta.
Silmät herkät avaa siristellen,
menneet kauhut unohdellen,
sydän kohtaa toisen sillä tiellä.
Kaksi tähystelee kohti taivaanrantaa,
vaikka välillä on pitkä välimatka.
Toisiin tukeutuen matkaa jatkaa,
kohti iankaikkisuutta,
kaksi kulkee samaan suuntaan tiellä.
Jeesus pelastanut kummankin on heistä,
maasta varjojen ja riippuvuuksien.
Missä sielulla ei ole hintaa,
pelkkää koreata pintaa,
mutta nämä kaksi ovat taivastiellä. /HL
Paremmat
Paremmat kodit, paremmat vaattet,
muita paljon paremmat aatteet.
Parempi auto, parempi iho,
parempi kuri, ei paremmat liho.
Kun syreenipensaan sä kukkivan näet,
ja vaarojen takaa kukkuvat käet.
Karkuri kotiinsa reissusta palaa,
kulkijaa kummaa ken pian halaa?
Ei eväitä muita, vain kaluttuja luita,
hulluko lie kun halailee puita?
Vaan salaisuus mitä ei kukaan näe,
on kulkija viettänyt komeat häät,
mis’ ylkänä Kristus tuo uskollinen,
voi morsian olla nyt levollinen.
Ylhäiset näyttivät hänelle latua,
vaan pian saa kävellä kultaisia katuja.
Kiusatut, köyhät muuttavat maahan,
mis’ ikuista kevättä nauttivat saavat.
Ei huolta, ei murhetta kaikki ne lakkaa,
paremmat kurkkivat nurkan takaa.
Jumalan Valtakunnassa on kaikki paremmin. /HL
Hyvästi äiti
Äiti, on tullut aika lähteä eri suuntiin.
Kuin yö ja päivä me oltiin, niin me luultiin.
Mutta ei ole hyvä köynnöksen tavoin takertua,
ainutlaatuinen rakkautemme alkoi jo hapertua.
Kuin muuttolintu syksyn tullen mä lennän pois,
vaikka se pelon ja kivun rintaan tois’.
Astun yksin kylmään maailmaan,
joka vaaroja on pullollaan.
Vaan en mä ole yksin.
On mulla Jeesus, hän päättää kylmän syksyn,
hellin käsin talven yli kantaa,
kunnes saapuu kevät joka uuden elämän alkaa.
vaikka välillä oli vaikeata.
Anteeksi pyydän, anteeksi annan,
ristille heikkoutemme kannan.
Mun mentävä nyt on. /HL
Saan rakastaa
Kauan täytyi kulkea,
väärät ovet sulkea.
Tyttörukka risainen,
kohtas’ pulman visaisen:
mistä löytää tosi onnen?
Koitin kanssa miehen monen.
Vaan enpä tullut viisaammaksi,
miehet kävi tyhmemmäksi.
Kunnes tuli elämääni
aito rakkaus, toden ääni:
seuraa lapsi Kristusta
vailla surun rihtusta,
elämäsi matkaa jatkat,
turhuuksille annat hatkat.
Onnellinen olla saan,
Kun Jeesusta saan rakastaa. /HL
Minulla on sinut
Minulla on Sinut,
se on enemmän kuin sydämeni voisi koskaan kantaa.
Minulla on Sinut,
suurin lahja mitä kukaan voi antaa.
Mitä muuta voisin enää halajaa?
Kuin rakastavaa sydäntä palavaa.
Olen etsinut Sinua hullun lailla,
tietämättä mitä olin vailla.
Niin monta askelta turmion tiellä,
ei aikani rakastaa koittanut vielä.
Mutta tiedän sen, totuuden sanan:
ei yksin enää, olen Jeesuksen oma. /HL